DINNER +

Tänään on ollu jotenkin tosi tehokas päivä. Heräsin ja lähin ulos lenkille ja siitä aamupalan kautta Esportille joogaan. Jooga ei oo koskaan tuntunut ihan mun jutulta ja koen jotenkin että se ei ole treeniä (ainakaan tällä tasolla), tää on toki vaan mun mielipide, kaikesta ei voi tykätä ja laji on niin suosittu että moni on varmasti erimieltä. Oon kuitenkin treenannut sen verran kovaa viimepäivinä ja jokainen selän lihas on kipeinä kiipeilystä joten päätin kokeilla jos joogalla saisin paikat auki. Kyllä se lämpimässä venyttely vähän auttoi ja sain pahimmat jumit pois. Myöhemmin lähin vielä Tinjalle syömään ja Olin kanssa oopperalle katsomaan Kesäyön unelma balettia. Sain liput Olilta synttärilahjaksi ja olin todella yllättynyt koska raukka ei saa siitä itse mitään irti. Itse taas voisin melkeen itkeä jokaisen tanssin aikana koska se on niin kaunista.  

SPRING FEELINGS

Takki - Zara / Toppi - Adidas / Neule - Hollister / Housut - Guess / Kengät - Nike

Perjantain burgerit vikassa kuvassa.

Vähän viikonlopun meininkejä. Perjantaina käytiin Leenin ja Miljan kanssa testaa Aikatalon uusi  burgeri rafla Friends & Brgrs. Ei ollut ehkä ihan niin hyvä kun on hehkutettu, ateria maksoi 11 euroa ja siihen hintaan olisi saanut olla vähän erikoisempi. Illaksi mentiin vielä viinille Spacificoon. Viikonloppuun mahtui myös töitä, salitreeniä, kyläilyä perheen luona ja köysi kiipeilyä.

OUTDOORS

Perinteitä kunnioittaen kiipesin patsaan päälle Mödlingissä. Poikien kuva on muutaman vuoden takaa Berliinistä.

Vähän kuvia Wienin reissulta. Yhtenä päivänä käveltiin Mödlingin keskustasta vähän pidemmälle ylös vuorelle mistä oli upeat maisemat kaupungin ylle. Nautin reissun aikana melkein eniten ulkoilusta koska kevät oli niin pitkällä ja säät ihan loistavat. Joka päivä oli noin 20 astetta lämmintä ja auringossa vielä lämpimämpi. Sain jopa vähän väriä naamaan ja käsivarsiin.

CLIMBING

Viimeviikolla käytiin Olinkaa peräti kaks kertaa köysi kiipeämässä pitkästä aikaan. Oli tosi kivaa vaikka taidot onki vähän ruosteessa.

Aloitin köysikiipeämisen yläasteella ja lukiossa kiivettiin kavereidenkaan paljon ja olin jopa omasta mielestäni hyvä siinä, ainakin kehityin tasaiseen tahtiin. Kun kavereiden kanssa aloitettiin kiipeily ei Salmisaaren kiipeilyareenaa edes ollut rakenteilla. Käytiin Espoosta käsin Tapanilassa ja nyt kun ajattelen sitä matkaa julkisilla, ei ehkä tulisi nyt heti mieleen matkustaa kyseistä matkaa useaan kertaan viikossa niin kuin silloin tehtiin. Ja mikä parasta kertamaksu maksoi kolme euroa ja halleissa oli aina tutut naamat. Laji on kasvanut näiltä ajoilta todella kovaa vauhtia. Vanhempia järkytti kun balettitossu vaihtui kiipeilykenkään mutta harrastuksesta tuli nopeasti hyvin rakas. Jossain vaiheessa boulderointi rupesi kuitenkin kiehtomaan enemmän ja köysikiipeily jäi vähemmälle. Osasyynä ehkä se että kaverit lähti armeijaan ja yksi ruotsiin, varmistajat uupui.

Varmaan päälle vuoden olen käynyt vain boulderoimassa joten paluu korkeille seinille tuntuu hyvältä vaikka äkilliset dropit vähän pelottaakin. 

P.S Mun hiukset ei ole keltaiset vaikka tokassa kuvassa näyttääkin siltä!