6/04/2015

STILL NO HERO DIVING THE BLUE


Ei mikään paras viikko takana mutta toivottavasti paranee loppua kohden. 
Kävin tänään köysikiipeämässä ja se ei mennyt kovin hyvin. Oon pitänyt vähän taukoa urheilusta koska loukkasin mun nilkan kun oltiin ulkona boulderoimassa. Putosin silloin ihan hyvin mutta patjan alla oli iso kivi joka pamautti mun päkiää niin kiitettävästi että nilkka tykkäsi huonoo. Nyt hetken jälkeen korkeus pelottaa taas ja lähes lamauttaa vaikeimpien movejen kohdalla, ei vaan uskalla ja kauhee tärinä. Ärsyttää todella, no jokainen tietää miltä tuntuu olla nössö, not cool! Tiedät et pystyt parempaan mut sillä hetkellä se on niin ylitsepääsemättömän vaikeata, miksi? Ihme ristiriita sisällä pääsee valloilleen sitä on samaan aikaan sitä mieltä et kyllä tää tästä, tänhän mä osaan, tässä mä oon hyvä ja sitä tunnetta kun onnistuu rakastaa, mutta sitte joku sisällä päättää olla heikko ja uskomatta siihen sillä hetkellä ja ei sen takii uskalla ottaa riskiä. No välillä pitää antaa itselleen vähän löysää köyttä ja lähdin kuitenkin hallilta hymy naamalla. Better luck next time! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti